Normipäivä.

Kun aikanaan jättäydyin pois pankista ja ryhdyin tilan isännäksi eräs kaupunkilaiskollega kysyi, että miten saan aikani kulumaan siellä keskellä metsää. Minäpä  kerron, että millainen on tälläisen metsässä asustelevan ja metsästä elantonsa saavan kaverin normipäivä.

Herätys aamulla ennen seitsemää ja normi aamutoimet. Sähköpostin tsekkaus ja katsaus viikkoon. Koira aamulenkille ja ennen yhdeksää mönkijä valmiina, sekä työvaatteet päällä ja eväät tehtynä. Hirsimestari saapuu täsmällisesti paikalle ja aloitetaan loppukesän työt. Ensin kuitenkin tehdään selkeä työsuunnitelma, apuna rakkaan vaimoni antama "I love lists" vaaleanpunainen vihko. Siihen olen kirjannut meille sellaisen kuuden kohdan työlistan. Alkuun haetaan kylältä kaverin luota järeää haapalankkua ja matkalla tehdään hommiin tarvittavasta puumateriaalista melko tarkka arvio. 

Matka jatkuu mönkijällä ja suurella peräkärryllä metsätien päähän. Tavarat kantaen polkua pitkin työpaikalle ja hommiin. Tehdään laavulle pari järeää penkkiä, sahataan, kaivetaan maata ja porataan. Neljän tunnin päästä on päivän homma tehty. Mestarilla ja minulla on aika selkeä hommien teko ja työnjako. Funtsitaan yhdessä; mestari on monitaituri puuhommissa ja minä taas suht hyvä ideoimaan. Työmaa kiinni ja siistiksi. Lounas työmaalla ja hirsimestarin kanssa lyhyt palautekeskustelu miten hommat tänään meni. Tämän olen oppinut, käsitellään asiat samantien ja korjataan tarvittaessa. Ei vaadi palaveria tai kokoushuonetta.

Kahden aikaan saapuu joogaopettaja ensi kertaa meille ja tehdään laaja luontokierros. Sovitaan yhteistyön raameista ja "käydään tekee hommia vaan".  On aina yhtä hauska tutustuttaa uusia ihmisiä paikalliseen luontoon ja tapaamme toimia. Saadaan mainio uusi tuote  "Ikimetsän jooga" vieraille. Tämän jälkeen on paperitöiden aika eli laskut ja kirjanpito ajan tasalle. Muutama puhelu koskien syksyn koulutushommia.

Sitten alkaakin syksyn asiakastilaisuuksien asioiden lukkoonlyöminen. Yksityiskohtien hiomista ja tarjousten sisällön varmistamista. Tämän jälkeen käy jo taas kaipaamaan takaisin ulos. Ei muuta kuin taas mönkkärin selkään ja lähtö tarkastamaan metsähakkuut. Hakkuut ovat käynnissä hieman kauempana eli hurautus paikalle ja maastokengät jalkaan, sekä työmaakierros. Taitava konemies on ollut päivän hommissa ja jälki on tosi hyvää. Kuusikko oli pakko kaataa koska kirjanpainajan toukat olivat tuhoamassa komeaa kuusikkoa. Kirjanpainajat leviävät puusta puuhun ja ainoa keino pysäyttää ne on kaataa riittävän laajalti puusto pois. No, yksi hyvä puoli toukissa on se, että otan pystyyn kuivuneet kuuset erikseen ja niistä tehdään pirun hyvää rakennuspuuta.

Näin päivän päätteeksi vielä tämä blogi ja sitten nukkumaan. Maalla mennään näet aikaisin koisimaan. Huomenna onkin heti aamusta Utsjoen hommia puhelimessa ja sitten rakennustyöt jatkuu. Niin, että kyllä sen ajan saa täällä metsässä ihan hyvin kulumaan vaikkei olekaan enää pukuhommissa.

Tenojoella on muuten noussut valtavia kaloja. Ystäväni Petteri sai 24,5 kiloisen kojamon (uroslohen) perjantaina. Luepa lohesta juttu Lapin kansasta, on muuten hyvä lehti.

Seuraava blogi 27.8.

Jussi Jaakkima

Ilola, Utsjoki

Hellemetsä.

Lintujen laulu on poissa, viimeisinä lopettivat toista pesintäänsä juhlistavat mustarastaat. Metsä on hiljainen, pölyinen ja kuuma. Vielä kuuluu läheiseltä suuremmalta järveltä ajoittain kuikan huutoa ja maalaistalojen piha-alueella tervapääskyjen kimeää ääntä. Niin, ne pääskyset joita on tänä päivänä kovin vähän. Täältäkin puuttuvat haarapääskyt täysin. Eilen näimme nuoren komean hiirihaukan tien varressa, lensi huojahdellen männyn oksalle. Kanalintuja on edellisiin kesiin verrattuna taas mukavasti; uskoisin, että niilläkin takana onnistuneet tuplapesinnät.

Helle ja kuumuus hidastavat elämää metsässä. Fyysiset hommat tekee aamulla varhain alta pois. Kissamme Susi loikoilee, sekä torkkuu päivät varjossa ja kierii välillä hiekassa. Toissapäivänä 10-vuotta täyttänyt Siiri- koira jaksaa juuri ja juuri aamukävelylle. Sitä saa maanitella ylipäätään lähtemään lenkille. Omalta osaltani aamulenkin kruunaa hyppy viilentävään järveen. Hirviä, peuroja, kauriita, supeja, jäniksiä, rusakoita tai ylipäätään mitään nisäkkäitä ei päiväsaikaan näy. Ne makoilevat nyt varjoissaan ja liikkuvat vain öisin.

Kuuma kesä on aiheuttanut myös sen, että sieniä ei juurikaan ole. Marjoja on jossain paikoittain. Kasvimaan sato on suhteellisen hyvä, vaikkakin toisen kasvimaan peittävät sinnikkäät ja mainiosti kasvavat runsaat rikkaruohomme. Mutta omenasadosta on tulossa erinomainen ja se on kiva homma metsän eläimille. Syksyllä taas kipataan omenakuormia eläinten ruokintapaikoille.

Kesälomalaisemme viettävät viimeisiä viikkojaan ja päiviään täällä. Itselläni jo hommat pitkälti keskittyy syksyyn ja tuleviin ryhmiin. Ensi viikolla alkavat maansiirtohommat metsässä ja sen jälkeen jatketaan hirsimestarin kanssa alkukesän kesken jääneitä töitä.

Tämä kesä jää mieleen kuumana ampiaiskesänä. Ampiasten pesiä on nyt mitä ihmeellisimmissä paikoissa mm. pallogrillin sisällä ja ne ovat äkäisiä kuin pirut. Iltaisin päärakennuksen terassilla alkaa erikoinen näytelmä. Lentomuurahaiset kömpivät esille ja lentoon. Samalla terassin ylle saapuu suurikokoisten sudenkorentojen armeija. Ne ahmivat ilmasta murkkuja ja väliin innoissaan törmäilevät toisiinsa.

Antaa helteen vaan jatkua!

Seuraava blogi 13.8.

Helleterveisin,

Jussi Jaakkima

Ilola / Utsjoki