Kun sade ei lakkaa.

Pahoitteluni arvon lukijat, että blogini tulee päivän myöhässä.

Kaupungissa asuttaessa sade aiheuttaa kovasti ongelmia. Aamulla pitää ottaa sateensuoja mukaan ja kengät voivat kastua. Se on tylsää. Työpaikalla aamukahvin ääressä on mukava jutustella, että miten sataa ja se kastelee vaatteet. Bussissa tai autossa ikkunatkin huurtuvat ikävästi. Sää on kiva puheenaihe, sateinenkin.

Maalla asuville onkin jatkuva kova sade toisentyyppinen juttu. Se haittaa ihmisten toimeentuloa. Myöhäinen kesä viivästytti viljasatoa. Kun vihdoin syksyn lämpöaalto tuli, oli osa viljasta oli edelleen kypsymätöntä. Sitä ei voi silloin puida ja korjata talteen. Ja sateet alkoivat uudelleen. Pelloille ei pääse vaikka mieli tekisi. Raskaat koneet uppoavat peltoihin ja vilja on läpimärkää. Mitä siitä seuraa? Maanviljelivät joutuvat jättämään osan sadostaan puimatta. Se jää pelloille mätänemään. Koneiden ja rakennusten lainat eivät ymmärä sadetta. Nyt on kolmas kova vuosi maanviljelijöille. Maaseudun lomittajia ei kohta enää tarvita. Tänä vuonna on ennätysmäärä tilallisia lopettanut. Heittäneet hanskat tiskiin. Jos joitain henkilöitä arvostan, niin maaseudulla asuvia maanviljelijöitä. On mukava tulla seutukunnalle, esim. tänne Ilolaan kun teiden varsilla avautuvat laajat ja hyvinhoidetut pellot. Vanha sanonta pitää hyvin paikkaansa, maaseutua ei voi tuoda.

Mitä sade merkitsee täällä metsä keskellä? Ensinnäkin pitää pukeutua kunnolla ja mennä ulos kelistä riippumatta. Aamulla tarkastin sademittarin, 33 mm vuorokaudessa. Ennätys. Tykkään kyllä  sadesäästä. Silloin on vaivatonta hengittää ja luonto on kuin pesty. Meillä purot tulvivat ja järvenpinta on ennätyskorkealla. Laituri on nyt kahluumatkan päästä rannasta, vene karkasi ja järvelle on ilmestynyt pari uutta saarta. Nouseva vesi on irroittanut irtomättäitä. Pieniä juttuja. Pääasia, että tilalle tulevan tien rummut vetävät valtavaa vesikuormaa. Jollei, lähtee tie alta ja siihen loppuu kiire. Ilolanjoki jo osittain tulvii ja aiheuttaa hankaluuksia. Kun joki tulvii; on muuten loistava elokuva.

Nyt on taas paikat tip top kunnossa. Huomenna tulee seuraava ryhmä ja onkin täällä kaksi päivää. Tosi hienoa, lupaavat sateenkin lakkaavan. Ulkopalju valuu ylitse, sade sitäkin täyttää.

Seuraava blogi on valmis 25.10. keskiviikkona, kirjoitin sen paksulla tussilla muistiin kalenteriin.

Jussi Jaakkima

Ilola / Utsjoki

Tyynen päivän ääniä.

Tänään oli tyyntä, tarkoitan todella tyyntä. Tälläisenä tuulettomana päivänä äänet saavat erilaisen merkityksen. Edes haavanlehdet eivät pitäneet suhinaansa. Lähdin aamuvarhaisella aamureippailulle koirani Siirin kanssa läheisen suuremman järven rannalle. Pystyin tunnistamaan lintujen äänet näkemättä vilaustakaan niistä. Jossain kilkatti tiltaltti myöhäisyksyn konserttiaan ja naakat kakoivat taivaalla.  Luonnollisesti metsän omistavat korpit pitivät omaa meteliään. Jossain kaukaa. Rannalle tullessa oli helppo tehdä huomioita. Ensinnäkin missään ei ollut ketään. Mökit ja talot ovat tyhjillään, vaikka syysaamu oli huikaisevan kaunis. Tulkaa ihmiset maalle, jos vain kykenette. Nyt on tilaa ja hiljaisuutta. Ilma on kirpeän raikasta ja hyvää hengittää.

Aamulla vaihdoimme hirsimestarin kanssa saunaan uuden Misa-kiukaan. Luonnollisesti mestari oli suunnitellut homman huolellisesti etukäteen ja työt sujuivat sutjakkaasti.  Käytimme hyväksemme raskaita kiukaita (vanha ja uusi) siirtäessämme nokkakärryä ja puista tukevaa luiskaa. Vanhan kiukaan rivakka purku ja poisvienti. Uuden kärrääminen paikalle, asennus, uudet kivet ja paikkojen putsaus. Reilu puolitoista tuntia, homma klaari ja paikat siivottu. Vanha kiuas tukevasti liinoilla kiinni mestarin kärryssä  ja valmiina kierrätykseen. Lopuksi katsottiin Outin lahjaksi antamasta I love lists vihkosta hahmotelmaa ensi vuoden rakennushommista. Niitähän muuten on!

Kiukaan valinnassa on kaksi oppia: 1. Kysy nuohoojan mielipide uudesta kiukaasta. On turha hankkia kallista kiuasta, mitä on hankalaa jollei mahdotonta nuohota. Se nyt ei vaan vedä kunnolla, jossei sitä pysty nuohoamaan! 2. Laske tarkkaan saunatilan kuutiomäärä, kysy neuvoa ja katso sopiva kiuas. Sen jälkeen osta yksi koko suurempi malli. Voin kokemuksesta sanoa, että liian pieni tai "sopiva" kiuas ei tuo välttämättä kunnon löylynautitintoja. Hanki askelta suurempi kiuas ja lämmitä sitä hieman vähemmän. Paremmat löylyt ja menee vähemmän puita. Misaa suosittelen seuraavista syistä. Se on kestävä, tulipesä on pyöreä, suuri kivitilavuus ja kiukaasta tulee vaan kertakaikkiaan hyvälle tuulelle.  Se ääntelee kivasti kuumana, sihahtaa kunnolla kun siihen heittää löylyä ja valmistaja on vanha Lemiläinen perheyritys. Paketin mukana tuli sininen pata- tai kiuaskinnas. Hauska yksityiskohta, viimeksi tuli edelleen käytössä oleva löylykauha. Yksityiskohdat muodostavat positiivisen kokemuksen.

Äsken saunoin uudella kiukaalla ensi kertaa. Löylyt olivat oivat ja kiuas lämpeni tasaisesti. Tauoilla kuului taas tyynen päivän äänet kirkkaina. Hanhet jatkoivat muuttoaan rakennuksen ylitse, korkealla lentäen. Kaukana kuului leikkuupuimurin ääni, luojalle kiitos hyvästä puintisäästä sateiden jälkeen. Mitä muuta kuului? Ei mitään ja se on hyvä juttu se.

Olen viikon aikana puhunut paljon Råmossan peruskivistä: hyvin voivasta metsästä ja sen ammatimaisesta hoidosta, metsän tuomasta hyvinvoinnista vieraillemme, kokous / päivävieraiden saamasta yksityisyydestä ja meille saapuvien ulkomaalaisten aidoistakokemuksista luonnossa. Väkisin ajatus kulkee omiin kulmakiviini. Lapset, aviopuoliso, metsä ja neljäntenä oma / perheen hyvinvointi.  Maanrakentajan poikana en tarvitse enempää pilareita kuin nämä neljä. 

Seuraava blogi 10.10.2017

Jussi Jaakkima Ilola / Utsjoki