Pelkäätkö pimeää?

Maalla asuvien kannattaa olla melko sinut pimeän kanssa. Täällä ei ole katuvaloja, viime päivinä tosin kuu on valaissut maaston karun kelmeällä valollaan. Eilen ajaessani hirvienpaloittelusta kotiin ihmettelin valtavan kokoista kuuta metsän takana. Se oli epätodellisen suuren oloinen. Pimeä tekee myös sen, että tähdet näkee maalla täysin toisella tavalla kuin kaupungissa. Jos osaisi muitakin tähtikuvioita kuin Otavan olisi niiden tunnistaminen täällä helppoa.

Tein eräänä mörköpimeänä myöhäisiltana taas jokasyksyisen testini, pelkäätkö pimeää. Otin koiran ja taskulampun mukaani. Kävelin metsän keskellä oleva suuren kallion laelle ja sammutin taskulampun. Hetken päästä kävin erottamaan metsässä piirteitä ja se hahmottui koko ajan selkeämmin. Koiralle pimeys on helpompaa, sitä se ei häiritse. Pomppii ja juoksee kuin olisi valoisaa, kumma tyyppi. No, lopputulema oli se, että en pelkää pimeää. Taskulamppu päälle ja takaisin talolle.

Pohjoisen kaamos alkaa jälleen parin viikon päästä Utsjoella. Olen usein ollut kaamosaikaan Utsjoella, päivän valo on käsittämättömän kaunis. Valo siivilöityy ja on pehmeää. Kaamos ei tarkoita pimeyttä, vaikkakin "yö" alkaa noin kahden maissa iltapäivällä. Utsjoella vaaditaan oikeaa elämänfilosofiaa ja katsantokantaa pitkän yön aikana. Tiedän sen kokemuksesta. Useat ulkomaalaiset turistit hakevat pohjois Lapista talvella ääripakkasta, lunta ja pimeyttä. Sitä meillä Utsjoella kyllä löytyy ja usein myös revontulia.

Syksy jaksottuu pitkälti hirvestyksen mukaan. Milloin mennään metsään jahtiin, mihin, millä porukalla ja miten ajo tapahtuu. Jahdin jälkeen ruhojen paloittelu, lihanjako ja uusien jahtien suunnittelu. Se on maaseudun luontevaa syystoimintaa ja autoilijat voivat ajaa hieman turvallisemmin mieleni, kun päälle 200 kiloinen otus ei välttämättä juokse tielle. 

Nyt jatkuu taas normihommat. Seuraava ryhmä tulee lauantaina, valmistelut ovat vahvassa käynnissä. Vieraita vastassa on kyllä ykköstiimi: eräopas Dani, rakas vaimoni Outi, Siiri-tytär ja minä. Lisäksi koira Siiri ja Susi kissa. Näillä mennään.

Jussi Jaakkima

Ilola / Utsjoki

 

Säihkyvää kirkkautta.

A.E. Järvinen kirjoitti kirjan Säihkyvää kirkkautta, painettu Porvoon WSOY:n laakapainossa vuonna 1964. Tänään aamulla on metsä täynnään säihkyvää kirkkautta. Yön pakkasen jäljltä ovat puut ja maa tiukassa kuurassa. Järven rannat käyvät jäätymään ja on täysin tyyntä. Eilinen hanhien massamuutto on hiljentynyt, ainoastaan komea teerikukko lensi ylitseni.

Äänimaailma on nyt kirkas. Turhat äänet ovat poissa ja jäljelle on jäänyt vain muutama tärkein. Naapurin traktorin ääni hänen kyntäessään mustaa peltomaata. Korppien ja varisten kovat äänet taivaalla. Eilen punatulkku piti hiljaista ääntään syödessään pihlajanmarjoja. Palokärki huutaa ja tiaiset viestittelevät toisilleen. Tiesitkö, että eri tiaislajit ruokailevat usein samaan aikaan ja samassa puussa. Niksi on se, että ne syövät eri osissa puuta. Joukossa on voimaa, kun pitää samaan aikaan tarkkailla vihollisia. Erityisesti kanahaukkaa, tuota havumetsien lentotaituria.

Lokakuun loppu on hirvenmetsästyksen kuuminta aikaa. Hirviä on nyt paljon ja erityisesti valkohäntäpeurojen määrä kasvaa vauhdilla. Tarkoittaa viikonloppuisin aikaisia herätyksiä, hyvien eväiden tekoa ja metsään menemistä kelillä kuin kelillä. Kausi on alkanut hyvin ja ensimmäinen pakasteen hylly on täynnä tätä luomulihaa ja lähiruokaa.

Tulin sunnuntaina syysreissulta kotiin ja aloitin talon lämmityksen. Tarkoittaa suomeksi tuvan suuren varaavan takan lämmittämistä. Kun takan saa hohkamaan lämpöä saadaan taloon muutaman tonnin painoinen patteri. Takanlämpö on erilaista lämpöä verrattuna erityisesti suoraan sähkölämmitykseen. Takka lämmittää lempeästi talon, kuivaa vaatteet, tuo kissalle sekä koiralle lämpimän leponurkan ja takan päällä kuivataan sienet. Lisäksi mikään muu äänimaailma ei mielestäni voita takan räiskettä. Itse poltan enimmäkseen kuusta ja mäntyä, en niinkään koivua. Havupuissa palamisen kuulee. Se on kiva juttu se! Pahan silmä eli TV jää useimmiten iltaisin avaamatta. Erityisesti silloin kun Outi ja lapset ovat täällä, silloin juttua kyllä piisaa tuvan suuren pöydän äärellä.

Syksy jatkuu mukavan arkisissa merkeissä. Ryhmiä, markkinointia, tilan hommia ja hallitushommia. Kun kyselen ihmisiltä kuulumisia, niin on mukava saada vastaus "Ei kuulu mitään sen kummempaa". Ei aina tarvitse kuulua mitään sen ihmeempää.

Seuraava blogi 8.11.

Jussi Jaakkima

Ilola / Utsjoki