Päiväni Tenojoella.

Ajoittain elämä kohtelee ihmistä oikein ja suopeasti. Niin kävi minulle tänään. Aamu valkeni täällä Tenon rannalla, Vallen lomakylän kämpillä lumisateisena, lämpöä 2 astetta. Plussalla kuitenkin. Aamusta tapasin Petterin hänen verstaallaan ja saimme sovittua yhteiset hankkeemme. Petteri teroitti veitsensä tuleviin 50-vuotisjuhliinsa, tunturin punaista kalaa pitääkin leikata riittävästi. Petterillä ja minulla on tasan vuosi ikäeroa, yötön yökin alkaa täällä 17.5. ja naapurimaassa tällöin liputetaan. Petterin juhlat ovat Utsjoen erämajalla lauantaina ja jatkot tuossa vieressä. Kutsu on julkaistu paikallislehdessä Inarilaisessa. Lapinpukuista väkeä tullaan näkemään juhlapaikalla paljon. Hienoa!

Tuttu merkki?

Tuttu merkki?

Ajoimme tänään luontokuvaaja Markun nelivedolla kanssa reippaat 160 kilometriä Tenon vartta. Alkuun suunnistimme Nuorgamiin ja pysähtelimme matkalla tasaisesti, Markku kuvasi, minä ajoin. Erityisesti Alakönkään kohdalla oli valtavia jääröykkiöitä rannoilla. Kirjassani "Yksi soutu, yksi elämä" on kuvattu kirjan alkuun ja loppuun Tenon jäidenlähtöä. Olen saanut kirjani "lopullisesta" versiosta vahvan positiivista palautetta. Uskallan väittää, että kirja on ainutalaatuinen teos Utsjoesta, syvästä rakkaudesta ja elämän suurista muutoksista. Päähenkilönä on Jaakko, lohensoutaja Vetsikosta.

Kävimme katsastamassa Nuorgamista itään kaldoaivin erämaan Pulmankijärven. Maisema on karu, korkeuseroa Tenosta reippaat 300 metriä. Lumisade oli rankka ja maasto valkeana. Tien vierellä paikallisten kelkkoja parkkeerattuina. Tuuli oli kova ja lunta tuli vaakatasossa. Palasimme Nuorgamiin ja matka jatkui takaisin kohti Utsjoen keskustaa. Matkalla pysähdyimme usein katsastamaan Tenojoen huikeaa maisemaa, erityisesti jäivät mieleen Alakönkään valtaisa virta ja suuret jäälohkareet. Ja tietysti kirjan Jaakon kotimaisemat Vetsikossa.

Joen voimaa, väistä.

Joen voimaa, väistä.

Yläkönkäällä ei rantajäätä enää pahasti ollut. Virta oli täälläkin vahvan voimakas, ihmisellä ei nyt ole asiaa joelle. Päivän päätteeksi saunoimme kämpillä ja söimme loistavat entrecote pihvit, Nuorgamin lihamestarin  evästeillä.

Joskus päivään mahtuu paljon, niin kävi tänään. Lunta, tuulta ja jäidenlähtöä. Saimme ohessa sovittua kirjan yksityiskohdista ja hahmoteltua uutta kirjaa. Yksi vuosi ja yksi kirja. Seuraava kirja kertoo hirvenmetsästyksestä ja ihmisistä suurriistan ympärillä.

Minulle elämä on läsnä juuri nyt. Ulkona pauhaa painava tuuli, lunta sataa ja Teno virtaa 30 metrin päässä. Markku tuunaa loistavia kuviaan ja kohta soitan Outille etelään. Elämä on vahvasti tässä ja nyt. Veri virtaa suonissa ja on kirkas olo. Ei muuta.

Jussi Jaakkima

Utsjoki/Ilola