Vieraita Tokiosta.

Takana on ikimuisteiset kaksi päivää tokiolaisten sisarusten kanssa. Haimme heidät eräopas Samin kanssa tiistaina aamulla Porvoon linja-autoasemalta. Viehättäviä, eläväisiä ja fiksuja insinöörejä käymässä Suomessa ensi kertaa. Alkuun kerroimme Råmossan filosofiasta ja taustasta. Sen jälkeen rohkeat daamit lähtivät uteliaina katsastamaan hirsimestarin Tuuren työmaata keskelle metsää. Vieraamme olivat otettuja erityisesti siitä, että kaikki rakennelmat tehdään tilan omasta puutavarasta ja käsin. He kertoivat, että Tokiossa mietitään mitä halutaan hankkia ja mennään seuraavana päivänä kauppaan ostamaan se. Täällä ensin funtsitaan, sitten hankitaan rakennustarve ja lopuksi rakennetaan itse omin käsin. Melkoinen ero filosofiassa. Metsäkeikan jälkeen söimme porukalla poronkäristystä, tummaa leipää ja salaattia. Mukana myös luontokuvaaja Markku, Markku kuvasi huolella päivän kohokohdat. Porolounaan jälkeen menimme rantaan ja Sami näytti miten isketään tulet yhdellä tulitikulla ja ilman paperia. Joimme vahvat kahvit tulilla. Päivän lopuksi vein daamit bed and breakfast Ida Mariaan ja esittelin paikat. Päivä oli pulkassa. Illalla saunoimme Markun kanssa ja suunnittelimme tulevia Utsjoen reissuja ja kirjan kuvausta. Kirjani on nyt kuuden henkilön tukiryhmän luettevana. Kommenttien jälkeen teen "lopullisen" version, minkä kanssa neuvottelemme julkaisimisesta ja aikataulusta.

tokio1.JPG

Tänään keskivikkona hain vieraamme aamulla vanhasta kaupungista. Alkuun menimme Porvoon Kalataloon hankkimaan lounasta. Loistavaa palvelua! Olimme ainoat asiakkaat kaupassa ja yksi omistajista esitteli eri kaloja meille ja antoi vieraiden maistella erilaisia huolella valmisteltuja kaloja. Lisäksi he olivat saanet 12.5 kilon painoisen merilohen esille laitettavaksi. Vieraamme päätyivät valitsemaan savusilakoita, graavattua  siikaa, kylmä- sekä lämminsavustettua lohta. Oli hienoa nähdä heidän iloiset ilmeensä aidossa paikallisessa kaupassa. Suuntasimme kohti Ilolaa.

tokio2.JPG

Täällä metsässä olikin Sami jo vastassa Siirin kanssa. Sami ja vieraat suuntasivat kohti hirvipolkua. Kissamme Susi seurasi koko reilun kolmen kilometrin matkan joukkuetta, herätti hilpeyttä ja ihmetystä. Välillä vein mönkijällä Tuurelle tukkikuorman, hienosti laavu edistyy. Tarkkaa ja jämäkkää työtä. Kun porukka palasi metsästä talolle talolle olin välissä valmistanut poroleivät välipalaksi. Kelpasivat raikkaassa ulkoilmassa! Ja matka jatkuu. Menimme seuraavaksi katsastamaan paikallisen tallin ponin ja islanninhevosen. Vieraamme pääsivät ensi kertaa elämässään taputtamaan hevosia ja lopuksi ratsastamaan. Ilmeet kertoivat kaiken. Lopuksi kävimme katsastamassa serkkuni monitoimitilan, missä käsittelemme kaadetut hirvet. Varsinkin sarvet ja kuvat kaadetuista hirvistä osuivat vieraisiimme. Loppuun vielä kalalounas ja pullakahvit. Sami ojensi loppuun muistot eli päreet, puiset voiveitset ja kuksan.

Veimme daamit majapaikkaan ja saamamme palaute oli vähintään rohkaisevaa. Tarinat, palvelun laatu, hiljaisuus, käsin tekeminen ja historia olivat avaintekijät onnistuneeseen reissuun. Kysymykset olivat nasevia ja osuvia. Tervetuloa Tokion sisarukset uudelleen!

Jussi Jaakkima

Ilola/Utsjoki