Miksi haukka leijailee?

Metsä on edelleen syvän vihreä ja keltaista ei vielä näy. Olemme hirsimestarin kanssa rakentaneet laavulle kattoa. Aamupäivällä hiirihaukat ilmoittavat kimeällä huudollaan saapuneensa leijailemaan taivaalle. Useita haukkoja samaan aikaan, hakevat ylöspäin johtavia syöksyvirtauksia. Nuoret haukat seuraavat vanhempiaan, leijailu kestää tuntikausia. Miksi haukat leijailevat? Ne eivät etsi ruokaa, ovat siihen aivan liian korkealla. Ne eivät pakene mitään, itse asiassa niillä on viholliset harvassa. Niin, miksi ne leijailevat? Sanotaan eläinten tunteista ja älystä mitä tahansa, mutta luulen että ne leijailevat ihan silkasta elämisen riemusta! Antaa tuulen kuljettaa ja samalla voivat tarkkailla maisemaa. Olen talvisin miettinyt, että miksi saukot laskevat liukumäkeä. Varmaan ihan silkasta ilosta, sillä ei ole mitään tekemistä ruokailun tai pakenemisen kanssa. Lumista pintaa on vaan kertakaikkiaan nasta liukua alaspäin lammen jäälle.

Äsken kiikaroimme tyttären kanssa kurkea lammen rannalla, se tulee aina samaan paikkaan pyydystämään sammakoita. Huutelee välillä ja jatkaa sitten touhujaan. Viime päivät ovat olleet helteisen kuumia, voin kertoa, että katon tekeminen helteellä on lämmintä hommaa.  Aloitamme työt jo varhain aamulla ja lopettelemme keskipäivän jälkeen. Näissä rakennushommissa ei saa olla sitä kiireen tuntua, vaikka siihen eräässä liikkeenjohdon kurssin pingviini(!) kirjassa "Jäävuori sulaa" kovasti kannustettiin. Ylläpidä riittävää kiireen tuntua oli sen kirjan oppi. Jep jep.

Erään retken satoa.

Erään retken satoa.

Sienivuosi on hyvä, sen on taannut kesän sateet. Kanttarelleja on runsaasti ja kasvavat jopa keskellä tietä. Kuivailen niitä tuossa uunin pankolla ja sitten purkittelen. Melkoisen omavaraista tämä homma on täällä syömisen suhteen. Perunat, salaatit ja muut tuosta vierestä, sekä sienet ja marjat metsästä. Sumpussa on ahventa ja haukea. Hyvin täällä pärjää vaikka jokin jäävuori sattuisi sulamaan.

Kyselyitä ryhmiltä on tällä hetkellä mukavasti ja puuhaa on muutenkin vähintään riittävästi. Utsjoella Vallen Lomakylän projekti etenee tasaisesti eteenpäin. Tenolla ei tänä vuonna ole ollut viime vuotta vastaava lohivuosi. Kirjani Yksi soutu yksi elämä loppusuora alkaa.

Nyt sataa, osa jumalattomasta halkomäärästrä on edelleen ulkona ja toivon mukaan saadaan kohta täytettyä puuliiteri kattoa myöten täyteen pystyyn kuivanneesta kuusesta. Koivut ovat vielä pinoamatta, niitäkin on ihan riittävästi.

Jussi Jaakkima

Ilola/Utsjoki

ps. korjaus edelliseen blogiini. Tapasimme pojan kanssa paavin, satuimme Pietarin aukiolle samaan aikaan kun paavi meni ohitsemme avoauton kyydissä!