Roomassa, Vatikaanin vieressä.

Ilolassa on vaihtomiehitys päällä, ja Daniel sekä Markku ottavat vastaan saksalaisen toimittajan. On hienoa, että on luottomiehiä, jotka asuvat tilalla, kun itse on reissun päällä. Takana on viikko Italian itärannikolla Cupra Marittimassa. Olipa erityisen komea viikko. Ensinnäkin seutu on italialaisten miehittämää matkailuseutua. Viikon aikana näimme muutaman hassun britin, saksalaisen ja jenkin. Muutoin kaikki olivat paikallisia tai italialaisia lomalaisia. Koska englantia ei tarvita, sitä ei myöskään puhuta. Onneksi Outi matkanjohtajana hallitsi tiukatkin paikalliset tilanteet ja saatiin homma toimimaan. Minun tehtävä oli ajaa kapeilla kujilla ja mutkaisilla teillä suurikokoista saksalaista farmaria. Kokemus jäi mieleen, erityisesti muutamat U-käännökset, käsittämättömän kapeat vuoristotiet ja sanoisin haastavat parkkeeraukset.

Vuokrasimme Airbnb:n kautta Cruppan vanhan kaupungin huipulta huoneiston, viisi kerrosta ja rakennettu 1700-luvulta. Tiet oli niin kapeita, että jos auto tuli vastaan piti mennä rappujen päälle seisomaan. Talo oli milanolaisen Fabion kesäkoti ja restauroitu viimeisen päälle. Ylhäällä kattoterassi, josta näki viinitarhoja ja valtameren. Alhaalla suojaisa sisäpiha, jossa oli muuten oma suihku ja wc. Seutukunta oli paikallisten suosiossa, he tulivat sinne kuvaamaan maisemaa ja mm. syömään loistavaan ravintolaan (5 tähden luokitus Tripadvisorista) nimeltä Pepenero. Pepeneron reilun kolmen tunnin illallinen oli helppo, ei tarvinnut tilata itse mitään. Ruokalajeja oli yhdeksän kappaletta ja raaka-aineina ainoastaan lähiruokaa. Hinta viineineen 25 euro per henkilö (!!!), loistava sijainti ja palvelu. Jos halusi, sai tuoda omat viinit mukaan. Eräänä iltana oli ylhäällä talomme läheisyydessä "munkki-ilta". Tarkoitti, että kirkon läheinen kuja oli täynnä juoma- ja ruokapöytiä. Bändinä irlantilais-, skottilais-, italialaisorkesteri, vaatteina pojilla skottihameet. Todettakoon, että oluena luostarissa tehtyä olutta. Jäi tämäkin ilta mieleen.

Näkymä talomme ikkunasta.

Näkymä talomme ikkunasta.

Kävimme myös mm. vuoristossa viinitilalla ja luonnonsuojelualueen rantaelämään tutustumassa, mainio hyppypaikka! Joka paikassa oli edullista, loistavaa ruokaa ja iloinen palvelu. Italiaksi. Tänään pakkasimme auton ja luovutimme haikein mielin talon  Fabiolle ja hänen vaimolleen. Suunnistimme moottoritielle ja ajettiin ensin itärannikkoa etelään, sitten tiukka oikea ja vuorten ylitys. Suurimmat vuoret ovat talvisin hiihtokeskuksia. Sitten alkoi Rooman oikean lentokentän etsiminen kolmella eri karttaohjelmalla. Muutaman tiukan tilanteen jälkeen löysimme  sen oikean kentän ja autovuokraamon palautuspisteen erään parkkihallin tasolta neljä. Kamat kantoon ja etsimään minibussin kuljettajaa, jolla  nimeni kyltissään. Mies löytyi ja kamat autoon, suuntana Rooma ja Vatikaani.

Suuri kirkko.

Suuri kirkko.

Tällä kertaa huoneistomme sijaitsee Vicolo Del Farinonen kapealla kujalla, 200 metriä Vatikaanin rajalta. Kävin äsken kävelyllä katsastamassa Pyhän Pietarin Kirkon, Paavia ei näkynyt. Lämpöä on 36 astetta, rapiat. Kämppä on jälleen kyllä vähintään aito. Kolmio parvekkeella, erään rouvan koti. Tässä pojan kanssa odotellaan, milloin naiset tulevat shoppailemasta.

Ilolaan taas muutaman päivän päästä ja vahdinvaihto. Sitten jatkuvat puutyöt, riistanruokinta, sisätilan maalaukset ja laavun viimeistely.

Jussi Jaakkima

Ilola/Utsjoki