Syksy on saapunut metsään.

Minulle syksy on hienoin vuodenaika. Kun aamulla lähtee ulos pakkasyön jäljiltä ja ilma on pistävän raikas. Katselin päivällä kun kurjet muuttavat taas kerran pois. Suuri parvi pitää meteliään ja hieman arpoo suuntaa. Minne mennä, kauas kuitenkin kotoa. Kurkien muuttoääni riipaisee aina syvältä sielusta. Se merkitsee kesän totaalista loppua ja vuodenajan vaihtumista taas uuteen. Viime viikot ovatkin olleet poikkeuksellisen lämpimiä, tänä aamuna hengitys jo huurusi. Palataan vuoden normaaliin rytmiin. Ja päästään eroon noista riivatun hirvikärpäsistä.

Täällä maalla syksyn ääniä ovat leikkupuimurien tasainen murina. Tänä vuonna sato on kehno ja vilja osittain hyvin heikkolaatuista. Satoa ei kuitenkaan menetetty, mikä oli myöhäisen kylvöajankohdan pahin pelko. Varikset tykkäävät puimakoneista. Tänään kylän läpi ajaessani oli tie täynnään variksia ja naakkoja. Syövät viljaa ja pelloille mahdollisesti jääneitä eläimiä. Minulle leikkupuimurin ääni edustaa elämän jatkuvuutta. On elonkorjuun aika.

Tänään navakka tuuli korjasi omaa satoaan ja pudotti lehtiä puista. Kävin kallion laella ihastelemassa ruskaa ja katsomassa kauas. Kummasti rauhoittaa nähdä horisontti ja tummaa metsää keltaisine ruskan laikkuineen. Syksy on elämän loppu ja myös alku.

Jussi Jaakkima

Ilola/Utsjoki