Mitä on onni?

 Kukkulan laavu talviasussaan

Kukkulan laavu talviasussaan

Ote kirjastani Yksi soutu, yksi elämä: Erkki katsoo isäänsä vakavasti ja kysyy "Mitä on onni?". Jaakko on pitkään hiljaa. Maailman eniten esitetty ja vaikein kysymys. "Minulle onni on sielun rauha. Sitä kun herää ja ei pahemmin vituta. Sitä kun Elina nauraa niin, että kyyneleet tulevat silmiini. Sitä kun sinä ja Tanja heitätte minusta herjaanne. Kun Susi koira ajaa takaa perhosiaan. Kun saan kauden ensimmäisen kirkkaan nousulohen. Kun joki vapautuu jäistä ja on taas kahleista vapaa. Sitä onni on minulle Erkki". Erkki kuuntelee joka sanaa tarkkaan, on ylpeä isästään. "Sitten minäkin olen onnellinen" virkkoo vihdoin. Miehet katsovat joelle. Yhtään venettä ei ole liikkeellä. Tunturissa on alkanut jo ruoste, maa on kymmenvärinen. Muutama koskelo pyydystää edessä kaloja. Joki virtaa tasaisesti, kohti Jäämerta. Merta, mikä ei nimestään huolimatta koskaan jäädy. Miehet palaavat talolle. Jaakko ottaa poikansa Erkkiä olkapäästä kiinni ja puristaa lujaa. "Olet hieno mies, muista aina se". Erkki on hiljaa ja matka jatkuu kohti poromiehen taloa.

 Ilta syrjäyttää päivän.

Ilta syrjäyttää päivän.

Näin 51-vuotiaana metsätilan isäntänä tulee ajoittain väkisinkin mieleen mikä tekee ihmisestä onnellisen. Onko se asema, olotila, hetki, tunne vai mikä se oikein on. Kukin tietää itse mitä on onni, sitä ei kukaan voi toiselle sanella tai tuputtaa. Itselleni alkuvuodesta ovat jääneet mieleen muutama kuva tai tapahtuma, jolloin olen ollut itse onnellinen. Utsjoella käydessäni olin tyytyväisen onnellinen kun sain kokea ensimmäisen vierasryhmän autenttiset palautteet matkastaan Suomen pohjoisimmassa kunnassa. Saksalaiset vieraat hihkuivat tyytyväisyyttään palveluun ja kokemuksiin, sekä vannoivat palaavansa. Silloin koin tekeväni merkityksellistä  työtä ihmisten saamiseksi onnellisiksi vieraillessaan Vallen Lomakylässä  Lapissa. Toinen välähdys Utsjoelta. Ajoimme Markun kanssa Suomen kauneinta(olen täysin puolueellinen) tietä Karigasniemeltä kohti Utsjokea, pakkasta oli noin 30 astetta. Pysähdyimme ihailemaan pimenevän päivän kuulasta valoa ja katsoin Rastigaisa tunturia, sekä Tenojokea. Koin vahvasti, että olen onnellisessa asemassa, että voin kokea jotain niin julman sykähdyttävää.

 Saukot ovat palanneet!

Saukot ovat palanneet!

Vietimme viikonlopun täällä Ilolassa omien lapsieni ja Outin kanssa. Söimme terveellisesti, saunoimme, juttelimme, luimme ja olimme paljon ulkona. Ulkona kävimme kävelyllä, lumikenkäilemässä, puuhommissa ja lumitöissä. Lapset paahtoivat mönkijällä ympäri tilaa pulkka perässään. Sunnuntaina kun nostin kaksi höyryävää riistapataa(hirveä ja fasaania) pöytään ja söimme porukalla tuvan pöydän ääressä pakkaspäivän kuumaa ruokaa olin läpi onnellinen. Sitä onni on minulle. Entä Sinulle arvoisa lukijani?

 Pakkaspäivän kävelyllä.

Pakkaspäivän kävelyllä.

Jussi Jaakkima

Ilola/Utsjoki