Polku jota etsit on allasi.

Tuli mieleen tämä Zen-ajattelun kantava voima ja ajatelma. Olen ollut pikkupojasta saakka mukana alkuun katsomassa, myöhemmin apumiehenä ja nyt rakentamassa tilan tieverkostoa. Tien rakentaminen on kivaa hommaa. Siinä suunnitellaan, raivataan, siirretään maata ja levitetään hiekkaa tai mursketta. Olenkin maanrakentajan poika ja tottunut maansiirtoon pienestä pitäen. Nytkin on työn alla perustien kunnostus tilan portilta päärakennukselle, uusi tie takapeltojen keskelle ja yksi "metsästystie" yhdelle hankalalle hirvipassille. Tienrakennus on siitäkin mukavaa, että siinä näkee nopeasti työn jäljet. Olkoonkin, että kivien heittäminen tieltä on minulle paluu nuoruuteen. Tein sitä aikanaan 20-vuotiaana täällä yhden kesän. Silloin oli pirusti suurikokoisia paarmoja.

Polkumme kulkee juuri tässä.

Polkumme kulkee juuri tässä.

Näiden tieurakoiden lisäksi tein uuden polun. Itse asiassa se oli pahuksen hieno operaatio. Meillä on metsässä pitkä luontopolku eli riistapolku. Siinä menee noin 1.5 tuntia sitä kiertäessä ja se on erityisesti eräoppaamme Danin mieleen. Dani tykkää polustamme ja luonnon eri biotyypeistä. Se on kuitenkin turhan vaativa erityisesti meidän ulkomaalaisille city-vieraille. Sen takia teimme uuden polun ja olen siitä kovin ylpeä. Kävelin viime lumilla eri vaihtoehtoja lukuisia kertoja lumikengillä läpi ja vihdoin se kävi hahmottumaan. Nyt se on melkein valmis. Polku alkaa nuotiopaikalta ja alkuun on tukeva silta ensimmäisen ojan ylitse. Sitten polku jatkuu kovalla maalla lähellä suoperäistä rantaa. Sitten jatkuu uusia pitkospuita pitkin ja lähtee taas metsään. Uusi puron ylitys ja polku jatkuu jylhässä kuusikossa. Ensi keväänä jatkamme ja tulee taas uusi silta puron ylitse. Kolmen sillan ja puron polku. Miten polku menee juuri niinkuin se nyt menee, kiemurtelee ja kaartelee puiden välissä. En tiedä, se vain asettui niin. Mutta se menee juuri niinkuin sen kuuluukin mennä. Uusi pikku luontopolkumme.

Nyt on kahdeksan vuodenajan mukaan sydänsyksy, jota seuraa syystalvi. Hirvestys alkoi eilen ja se muuttaa taasen viikon rytmiä. Nyt pitää taas tottua siihen, että lauantait ja sunnuntait menee hirvihommissa tutussa porukassa, jossa couching ei ole johtamismetodina.  On minun yhdestoista hirvestysvuoteni. Katselin tuossa näitä varusteitani ja totesin, että perinteitä riittää.  Sakon kivääri isäni perua, poronnahkainen eväspussi Inarista, vanha Evan Pullin Cousteau pipo ja vaatetus mallia ei kaunista, mutta toimivaa. Kengät ovat pian puhkikävellyt ja hanskoista tulee nakit ulos. Pakko kohta mennä kaverini Tonyn luo Varustenettiin ostoksilla. Olen pantannut sitä, koska sieltä tulee köyhänä ulos.

Aloitin uuden kirjani kirjoittamisen muutama päivä sitten, johdanto on nyt valmis. Even ja Mathiaksen elämät hahmottuvat pala palalta. Road trip Helsinki, Hanko, Kuusamo, Rovaniemi, Inari, Utsjoki ja Norjan Pykeija. Kirjan nimi on Kohtaaminen Jäämeren rannalla ja olen tosi tyytyväinen siitä, että jo nyt on tullut runsaasti ennakotilauksia.

Takkatulen ääressä, saunan jälkeen.

Jussi Jaakkima

Ilola, Utsjoki

ps. Utsjoen hotelli Deatnu avataan joulukuun alussa.