Metsässä lumikenkäkelit.

 Hirven jälkiä.

Hirven jälkiä.

Olin viikonlopun Espoossa ja Helsingissä, ero kelissä on huima. Täällä Ilolassa on edelleen noin 30 senttiä lunta ja loistava lumikenkäkeli. Olen ottanut tavaksi käydä myöhään iltapäivällä koiran(ja usein Susi kissan)kanssa lumikengillä lähimaastossa lenkin. Ensin mäen päälle jyrkkää ylämäkeä näköalapaikalle, tauko ja vielä rannan kautta takaisin talolle. Tulee kunnon hiki ja näkee luonnon valmistautumisen kevääseen. Aamulla on tullut tavaksi käydä hakemassa kävellen posti, täällä maalla ei posti kolahda eteiseen. Postilaatikolle on matkaa sellainen 2 kilometriä sivu, kaupunkilaisille ihan vaan tiedoksi. Tekee kropalle hyvää vetäistä sauvoilla reipas kävely metsätietä pitkin, tietenkin liukuesteet kengissä. Hieman pappatouhua, mutta olkoon. Välillä Susi kissa tulee salaa mukaan ja se pitää kantaa takaisin talolle. Fiksu kissa, muttei osaa välttämättä aina takaisin seuratessaan minua.

 Siirin kanssa tauolla.

Siirin kanssa tauolla.

Hirviä on Ilolan seudulla paljon ja lähimmät jäljet löytyvät noin 30 metrin päästä taloa. Sunnuntaina oli koko Suomen kattava hirvilaskenta eli paikalliset seurat arvioivat lumijälkien perusteella kannan koon. Eivät hirvet enää ole moksiskaan talon valoista, ovat tottuneet jo. Muutenkin luonto on oven avauksen päässä. Käytin tätä sanontaa erään tänne tulevan kokousryhmän tarjouksessa ja se pitää täysin paikkaansa. En ole onnistunut vieläkään saamaan selville sitä eläintä, mikä syö välillä terassin pöydältä kissanruuat ja repii pääoven vierestä roskapusseja. Todennäköisesti supikoira tai kettu.

 Erilainen kahvihuone.

Erilainen kahvihuone.

Viime viikot ovat menneet osittain markkinoinnin merkeissä. Keväälle onkin tulossa kokoustavia ryhmiä, matkanjärjestäjiä keski-euroopasta ja yritysasiakkaita. Toimenkuvani on edelleen laajentunut: some päivityksiä, sivuston uusimista, lumitöitä, puuhommia, markkinointia, fiksaamista, siivousta, asiakkaiden tapaamisia, yhteistyökuvioiden sopimista, kuvaamista ja välillä apumiehenä olemista jäätyneen viemärin avaamisessa. Samalla olen saanut kirjani Yksi soutu, yksi elämä vihdoin loppuun ja ensi viikolla mennään valokuvaaja Markun kanssa kustantajan luokse sopimaan yksityiskohdista. Myös Utsjoen Vallen Lomakylän laajennushankkeet etenevät tasaisesti eteenpäin. Tapasin erään vanhan kollegan tässä muutama viikko sitten ja hän kysyi mitä kaipaan vanhasta elämästäni pankissa. Vastasin, että 13 päivän ihmettä(palkkapäivä) ja lähimpiä työkavereita. Kiva puoli on se, että vanhoja kollegoita on nykyään täällä asiakkaina. Nän se välillä menee.

Tämä viikko menee asiakastapaamisten, koulutuksen ja kevään tapahtumiin valmistavien tapaamisten parissa. On hienoa, että päivät ovat jo pitkiä. Talven pitkät ja pimeät illat olivat kyllä aika yksinäisiä täällä talossani metsän keskellä. Vaikkakin porukkaa täällä nykyään lappaa kyllä jatkuvalla syötöllä. Juuri nyt on tilanne seuraava. Takassa ryhdikkäät tulet, koira kuorsaa vasten takkamuuria ja Susi kissa on metsästämässä pihalla. Itse en ole taaskaan avannut TV:tä. Teetätin TV:lle kaapin, jonka sisällä se sijaitsee piilossa. Eräystäväni Andde onkin nimennyt rakkineen pahan silmäksi. Tänään huomasin, että maccini laturi oli jäänyt Outille viikonloppuna. Niinpä käynkin nyt lähipäivät kaverini Inkun ja Iben luona lataamossa. Macciin virtaa ja selkeytetään maailman menoa. Näin se elämä kulkee. 

Niin. Jos sinua kiinnostaa erilainen kokouspaikka, jossa on reipas ja selkeä palvelukulttuuri niin otapa yhteyttä. Isäntä hoitaa homman ja Zum Beispiel ruoan. Tämän tuvan pöydän ääreen mahtuu 12 vierasta ja AV- laitteet ovat pro-tasoa. 

Råmossa Lodge kuittaa.

Jussi Jaakkima

Ilola/Utsjoki