Kevättä kohti.

 Viva Italia!

Viva Italia!

Päivä on nyt 27 minuuttia pidempi kuin talvipäivänseisauksessa. Usko tai älä, sen kyllä huomaa metsässä. Neljän aikaan pärjää metsässä jo hyvin ilman fikkaria. Utsjoella kaamos päättyy 16.1. eli ollaan taas menossa valoa kohti. Joulu ja uusi vuosi ovat nyt takana ja tilalla alkaa taas normitohinat. Olen pitkästä aikaa ensimmäistä iltaa eläinten kanssa yksin. Sanoisin, että vilskettä on ollut riittämiin mm. Italialainen Napoli - Rooma + Porvoo-ryhmä oli tilalla talvipäivää viettämässä. Tähän isännän homman harvinaisen laajaan toimenkuvaan kuuluu huominen suursiivous, sitähän ei voi delegoida kellekään. Sitten tuleekin jo seuraava yritysryhmä ja arkihommat jatkuvat. Toimenkuvasta vielä sen verran, että siihen kuuluu kyllä paljon hommia ja laajalti. Kuten aina, tärkeintä ovat ihmiset keiden kanssa työskentelee. Råmossaan on saatu loistava tiimi. Esimies-alaissuhteista ei välillä ota selvää, mutta ei niin väliäkään. Pääasia, että homma kulkee ja vieraat ovat tyytyväisiä. Täällä hymyillään ja nauretaan paljon. Se riittää minulle palautteeksi ja motivaatioksi.

Pahimmat pakkaset ovat nyt takana. Viime päivien ennätys oli 27 astetta miinuksella. Yllättävän hyvin hirsinen talomme kesti taas kovan pakkasen. Suuren varaavan takan ansiosta lämpöä sisällä oli noin 20 astetta. Putket eivät jäätyneet ja ulkoiltiin riippumatta keleistä.

 Takka lämpiää.

Takka lämpiää.

Meillä on reilu vuoden sisällä käynyt ulkomaalaisia vieraita mm. Saudi-Arabiasta, Etelä-Koreasta, Japanista, Saksasta, Ranskasta, Italiasta ja Skotlannista. Mitä on jäänyt mieleen? Katiska. Saksalainen kaiken nähnyt lehtimies ei voinut ymmärtää miten kalat uivat sisään ja eivät osanneet pois. Kepit. Ranskalainen matkajärjestäjä daami kysyi nöyrästi saako keppejä kerätä, saa! Japanilainen suurkaupunkinainen ei saanut kylläkseen puuhun ripustetusta keinusta. Etelä-Korealaista taas kiinnostivat marjat, saako itse kerätä ja syödä? Italialaiset vieraamme Napolista ja Roomasta viihtyivät jäällä (ensi kertaa), kairasivat ja hyppelivät. Hienoa! Kaikki ovat pitäneet nokipannukahvista ja tulen äärellä olemisesta. Mikä on ykkösjuttu? Aitous, ystävällisyys, lähiluonto ja suomalaisuus. Siinä se on! Meillä ei ole kiireen tuntua tai extreme elämyksiä. Meillä saa turvallisia, aitoja ja suomalaisia luontoelämyksiä.

 Isännän hommia.

Isännän hommia.

Mitä vuonna 2017 on tulossa? Ryhmiä; suomalaisia ja ulkomaalaisia. Metsänhoitoa ja riistanhoitoa. Rakentamista. Utsjoen hommia. Ja tietysti Outin ja mun häät! Lisäksi uusi kirjani Kohtaaminen Jäämeren rannalla. Ja omat luottamustoimeni ja luennot.  Eipä muuta. Eiköhän tuossa riitä yhdelle miehelle.

Lopuksi vielä pari sanaa isäntänä olemisesta, mitä se oikein on? Aurasin lähimaastoa sekä teitä mönkkärillä kovin keskittyneesti tuossa päivällä. Tarkkaa hommaa. Outi avasi ikkunan ja huusi. "Onko hauskaa?". Pakko myöntää että oli. Työ voi olla ihan kivaa vaikka sitä välillä joutuu tekemään sunnuntaisin.

Utsjoella on uusi hotelli Deatnu avattu!

Jussi Jaakkima

Ilola / Utsjoki