Säihkyvää kirkkautta.

A.E. Järvinen kirjoitti kirjan Säihkyvää kirkkautta, painettu Porvoon WSOY:n laakapainossa vuonna 1964. Tänään aamulla on metsä täynnään säihkyvää kirkkautta. Yön pakkasen jäljltä ovat puut ja maa tiukassa kuurassa. Järven rannat käyvät jäätymään ja on täysin tyyntä. Eilinen hanhien massamuutto on hiljentynyt, ainoastaan komea teerikukko lensi ylitseni.

Äänimaailma on nyt kirkas. Turhat äänet ovat poissa ja jäljelle on jäänyt vain muutama tärkein. Naapurin traktorin ääni hänen kyntäessään mustaa peltomaata. Korppien ja varisten kovat äänet taivaalla. Eilen punatulkku piti hiljaista ääntään syödessään pihlajanmarjoja. Palokärki huutaa ja tiaiset viestittelevät toisilleen. Tiesitkö, että eri tiaislajit ruokailevat usein samaan aikaan ja samassa puussa. Niksi on se, että ne syövät eri osissa puuta. Joukossa on voimaa, kun pitää samaan aikaan tarkkailla vihollisia. Erityisesti kanahaukkaa, tuota havumetsien lentotaituria.

Lokakuun loppu on hirvenmetsästyksen kuuminta aikaa. Hirviä on nyt paljon ja erityisesti valkohäntäpeurojen määrä kasvaa vauhdilla. Tarkoittaa viikonloppuisin aikaisia herätyksiä, hyvien eväiden tekoa ja metsään menemistä kelillä kuin kelillä. Kausi on alkanut hyvin ja ensimmäinen pakasteen hylly on täynnä tätä luomulihaa ja lähiruokaa.

Tulin sunnuntaina syysreissulta kotiin ja aloitin talon lämmityksen. Tarkoittaa suomeksi tuvan suuren varaavan takan lämmittämistä. Kun takan saa hohkamaan lämpöä saadaan taloon muutaman tonnin painoinen patteri. Takanlämpö on erilaista lämpöä verrattuna erityisesti suoraan sähkölämmitykseen. Takka lämmittää lempeästi talon, kuivaa vaatteet, tuo kissalle sekä koiralle lämpimän leponurkan ja takan päällä kuivataan sienet. Lisäksi mikään muu äänimaailma ei mielestäni voita takan räiskettä. Itse poltan enimmäkseen kuusta ja mäntyä, en niinkään koivua. Havupuissa palamisen kuulee. Se on kiva juttu se! Pahan silmä eli TV jää useimmiten iltaisin avaamatta. Erityisesti silloin kun Outi ja lapset ovat täällä, silloin juttua kyllä piisaa tuvan suuren pöydän äärellä.

Syksy jatkuu mukavan arkisissa merkeissä. Ryhmiä, markkinointia, tilan hommia ja hallitushommia. Kun kyselen ihmisiltä kuulumisia, niin on mukava saada vastaus "Ei kuulu mitään sen kummempaa". Ei aina tarvitse kuulua mitään sen ihmeempää.

Seuraava blogi 8.11.

Jussi Jaakkima

Ilola / Utsjoki