Kesän kohtaamispaikkoja.

Alkuun pahoitteluni lukijoilleni kesätauosta blogin kirjoittamisen suhteen. Kiitos muistutuksesta Olli. Kuherruskuukausi Outin kanssa on nyt onnellisesti ohitse ja arki on asteittain palaamassa. Tässä muutamia erityisen mieleen jääneitä kesämuistoja ja kohtaamispaikkoja.

Ilolan rantahuoneemme sateen sattuessa. Eräänä heinäkuun lämpimänä kesäpäivänä olimme jokseenkin koko porukalla viettämässä rantapäivää. Rankkasade alkoi varoittamatta ja menimme rantahuoneeseen suojaan. Siitä tulikin pidempi tauko, sade iski koko voimallaan ja ukkonen jyrähteli kaukana. Kissamme Susi tuli myös sisälle ja löysi luonnollisesti parhaan paikan ainoasta sängystä. Sateiset tunnit kuluivat ja jostain löytyi tunnelmaa tuomaan häämatkaltamme Kreikasta tuotu hyttyskynttilä. Jokainen löysi paikkansa rannan ainoasta kuivasta tilastamme. Osa otti torkut, kissa nautti jalkojen päällä maatessaan ja sade jatkui ja jatkui. Ainoa, joka oli malttamaton oli koiramme Siiri, sen ruoka-aika oli mennyt pitkäksi.

Talon eteläkulma myöhään illalla. Emme kesän aikana malttaneet olla sisällä kuin nukkumassa. Tämä aiheutti sen, että illalla yhdeksän jälkeen viimeiset auringonsäteet tulivat talon kulmalle. Siihen iskimme illan viimeisen leirin Outin kanssa. Kasa lehtiä ja hyvä kirja. Usein kyllä sattui niin, että vielä piti käydä päivän tapahtumat lävitse ja jäi jälleen lehdet avaamatta. TV:tä emme katsoneet lainkaan. Paitsi jäimme hieman koukkuun Netflixin sarjaan "How to get away with murder". Sitä porukalla katsoimme tuvassa iltaisin, usein en edes nukahtanut. Ja se on harvinaista se.

Pitkospuut järven rannalla. Herään usein aikaisin ja en halua herättää muita. Tämä tarkoittaa sitä, että menin varhaiselle aamukävelylle kahdestaan koiran kanssa. Usein kävelimme pienen luontopolun ja pysähdyimme pitkospuille rantaan. Koira meni edeltä, sitten kissa ja lopuksi minä. Katsastimme aamun ja sen ensimmäiset auringonsäteet. Maailma oli siinä. Oli jotenkin mukava ajatella, että oma porukka oli nukkumassa talolla. Isäntä katsahti maaston ennen muita.  Voi muut herätä uuteen päivään.

Örön vanha sotilassaari, länsiranta. Olimme kahdestaan kolme yötä Örön saaressa Saaristomeren kansallispuistossa. Vaikuttavin paikka oli länsiranta, seuraava suurempi saari estämässä aallokkoa oli Visby 180 kilometrin päässä. Aallokko oli komeaa, tuuli painava ja luonto karuudessaan jämäkän kaunis. Edessä oli merenselkä, joka tomi 1941 vuoden tykkiveneiden taistelupaikkanana. Keväisin muuttolintujen yksi pääreiteistä menee ylitse ja hylkeet makoilevat kymmenittäin lähiluodoilla. Saari on sotilassaarihistoriansa takia aivan erityinen paikka. Luonto on säilynyt, kasvisto on ainutkertainen ja tykkejä on yllättävissä paikoissa. Osa tykeistä on edelleen toimintakykyisiä ja merivalvontatutkat toimivat. Hieno paikka.

Seuraava blogini on luettavissa 16.8.

Jussi Jaakkima

Utsjoki / Ilola