Takana Utsjoki, edessä syyskesä.

 Tenojoki 10.8.2017 Vetsikoski. Aurinko laskee.

Tenojoki 10.8.2017 Vetsikoski. Aurinko laskee.

Palasin reilun kahden viikon reissulta Utsjoelta ja vapautin kotivahdin. Reissu oli jälleen monipuolinen ja taas tuli nähtyä uusia paikkoja. Erityisen mieleenjäänyt tunnelma / paikka oli Höholmen Jäämeren rannalla. Aja Utsjoelta Norjan puolta Tenojoen rantaa itään, mene Tenobron sillan yli ja käänny vasemmalle. Aja vuononrantaa pitkin kunnes tulee kyltti vasemmalle Höholmen, "Heinäsaari". Aja päähän saakka ja astu autosta ulos. Olet kapean niemen päässä ja edessä on vuonon kapeikko, jota pitkin valtamerilaivat kulkevat. Vastapäätä on pieni kylä, mihin ei ole autotietä. Ainoa kulkutie on soutaa kapeimmasta paikasta yli. Kävele rantoja pitkin ja näet mm. lumipeitteiset tunturit ja jyrkkäkallioisen vuonon. Vuoroveden voimakkuus on tässä kohdassa suuri, varaudu nopeisiin vaihteluihin. Olen nähnyt pohjoisessa paljon. En kuitenkaan vastaavaa karun kaunista maisemaa, kirpeää meri-ilmaa ja yksinäisyyttä. Ihmisen pienuutta. Mene käymään.

Olin 10.8. torstaina Tenojoella Vetsikossa lohestamassa luottokaverini ja ammattisoutaja Ekin kanssa. Emme saaneet saalista tuona kauden viimeisenä kalastuspäivänä. Jälleen kerran saalis ei ollut tärkeintä. Ensinnäkin en vieläkään pystynyt olemaan nukahtamatta veneessä, se on mahdotonta. Siis istuen matalassa jokivenessä, vuolas Tenojoki käden päässä. Iltasoudulla Tenon vahva lumo valtasi mielen. Katsoin hiljaa kaukaisia tuntureita, poistuvaa sadevyöhykettä ja Tenojoen pintaa. Kuulin, niin en juuri mitään. Kaakkuri huusi, joki soitti usealla sävelellä ja airojen hiljainen suihke. Olin samaan aikaan kotona ja poissa. Tähän ei ole lisättävää.

Nyt muutaman päivän kotona olon jälkeen arki taas kantaa. Hirsimestarin kanssa aloitimme syyshommat. Vuorossa on mm. nuotiopaikan uuden tulisijan rakentaminen. Tehdään kerralla hyvä ja riittävän suuri. Sellainen mihin voi tehdä rohkeat tulet ja mahtuu suurempikin ryhmä tulistelemaan. Syksyn täyttää tulevat vierasryhmät ja muut omat hommat.  Lisäksi tilalla löytyy aina töitä, kohta aloitan pitkän aluskasvillisuuden leikkauksen raivaussahalla. Onneksi ei ole heinäallergiaa.

Luonnossa näkyy kesä ja syksy. Lintujen laulu ja pesintä on päättynyt. Metsän vakiasukkaat ovat ottaneet takaisin ympärivuotisen kotinsa. Vielä hiirihaukat ylläpitivät kimeää metelöintiänsä. Korpit ovat tulleet rohkeiksi, mustat metsän varjot. Luonto tuhlaa nyt vihreän eri sävyjään. 

Seuraava blogini ilmestyy viimeistään 1.9.

Jussi Jaakkima

Ilola / Utsjoki