Välähdyksiä.

Välähdyksiä viime päiviltä.

Varhainen aamukävely koirani Siirin kanssa lammen rannalla. Yön jäljiltä on pehmeä läpinäkemätön usva kietoutunut metsän ympärille ja pehmentänyt maiseman. Taivasta ei näy ja äänet kuuluvat kuin suodattimen lävitse. Kaikki on tasaisen märkää; maa, puut, pensaat. Ihan kaikki. Kävelen kuin taideteoksen sisällä ja nautin happirikkaasta ilmasta. Sitä on kovin helppo hengittää. Lähellä rääkäisee närhi ja kauempaa kuuluu pyyn vaimea vihellys. Olen yksin, mutten ole yksinäinen. Vieressä koira ja ympärillä tuttu metsä, nyt usvan peitossa.

Aurinko laskee ja katson laiturilta turkoosin värisiä pilviä. Syksyn värit ovat taivaanrannalla. Lampi on peilityyni ja siinä tuikkii muutama kala. Kaukaa kuuluu traktorin ääni, se kuuluu maaseudun äänimaisemaan. Kissa tulee hiljaa luokseni ja hinkkaa päätään jalkaani vasten. Rauhallinen ja raastavan kaunis ilta, aurinko on nyt laskenut. Syksyisen taivaanrannan taakse.

Ajoimme äsken Outin kanssa tänne maalle keskustasta. Aurinko värjäsi syksyisen peltomaiseman kuultavan keltaisella siveltimellään. Tummat pilvet taivaanrannassa, vielä puimattomat pellot hehkuvat oranssia ja männyt vaaleaa vihreäänsä. Maisema on taulu.

Katson aamulla jälleen tomaattejamme, jotka eivät vaan kypsy. Talon päädyssä ovat ruukuissaan nuo pahuksen vihreät tomaattimme, jotka pitävät meitä pilkkanaan. Ne kasvavat ja komistuvat, mutta pysyvät vihreinä. Pilkkaavat meitä kasvattajiaan, eivät punerru lainkaan. Tulee mieleen vanha klassikko elokuva "Paistetut vihreät tomaatit". Joka aamu menen toiveikkaana katsomaan niitä talon nurkalle, turhaan. Pysyvät vihreinä, kohta ne paistetaan vihreinä.

Kova sade. Viime päivät on satanut ja paljon. Lampeen virtaa vettä, purot tulvivat ja ja maa on läpimärkää. Venettä saa tyhjentää päivittäin. Maanviljeljät eivät pääse pelloilleen. Sade tulee öisin, kuin varkain. Aamulla toteaa tapahtuneen, sade on käynyt taas kylässä.

Seuraava blogi 27.9.

Jussi Jaakkima

Ilola / Utsjoki