Vanhanajan talvi.

Ennustin viime syksynä, että tästä tulee kunnon talvi. Täysin epätieteellisen ennusteeni pohjalla oli metsäluonto. Kolean kesän jälkeen seurasi läpimärkä syksy ja luonto ikäänkuin imi vararavintoa tulevaa talvea varten. Pihlajat notkuivat ylisuuresta marjakuormastaan, käpysadosta näytti tulevan runsas, sienivuosi oli erinomainen ja mättäät punersivat puolukoista. Totta tai tarua, mutta talvesta tuli sellainen oman ikäpolveni lapsuusajan kunnon talvi.

On hauska seurata tiedotusvälineitä ja pakkasvaroituksia. Toki pakkanen on pureva ja monet ovat tottumattomia kylmään. Kaupungilla näkee paljaspäisiä ihmisiä lenkkarit jalassa. Useat Porvoon vanhassa kaupungissa tallustelevat turistit ovat kylmään paremmin varustautuneita kuin paikalliset.

Juuri nyt on ulkona rapiat -20 astetta pakkasta. Mitä se metsän keskellä merkitsee? No ensinnäkin sitä, että varaavassa takassamme on tulet aamusta myöhään iltaan. Tarkoittaa useita puukoreja päivässä, onneksi halkoja on vähintään riittävästi. Lisäksi lämmityskaapeleiden sähkö on kaiken varalta kytkettynä päävesijohtoon ja osaan muista putkistoista. Vuosien varrella oppii talo- tekniikan tavoille ja varautuu ennalta. Kalleinta ja hankalinta on korjata/sulattaa putkistoja kovalla pakkasella. Olen joskus ollut ulkona iltamyöhään pakkasessa ja viimassa sulattamassa jäätynyttä viemäriä. Vakuutan, että ei ole ollut elämäni kohokohtia. Siksi nykyään yritän ennakoida.

Ulkona liikumme kelistä riippumatta. Tänään kävelin normilenkin koiran kanssa ja laskin, että kerroksia päällä oli viisi. Ei ollut pätkääkään kylmä. Kun pakkanen menee alle -30 asteen ei kannata ulkona pahemmin hengästyä. Tämän opin olen saanut Utsjoella. Muistan elävästi tammikuisen aamun vuonna 2016 kun mittari näytti -42 astetta. Se oli kyllä kylmä keli.

Pakkasesta huolimatta eläimissä näkee vahvat kevään merkit. Metsäjäniksiä on paljon ja nyt niillä on omat paljon kuljetut polkunsa tässä pihamaalla. Viime viikolla bongasin pitkästä aikaa saukon jäljet. Ne erottaa helposti, koska saukon jalat ovat kovin lyhyet ja kroppa jättää selkeän kahluujäljen hankeen. Ketun, metsäkauriin, valkohäntäpeuran ja hirven jälkiä löytyy jatkuvasti. Luulen, että näin myös ilveksen jäljet. Upea kissapeto, mikä on supikoiirien ainoa luontainen vihollinen. Ilves kuuluu luontaisesti metsään ja on hieno lisä metsän eläimistöön.

Muutoin työpöydällä on ihan normijuttuja. Viime viikolla täällä oli hiihtolomalaisia ja päivät meni niissä hommissa. Nyt olen pitkästä aikaa hetken itsekseni. Tilan talvihakkuut ovat alkamassa viikon sisällä. Hallitushommat vievät oman aikansa. Råmossan ensi kesää myydään ja www-sivustoa rakennetaan uusiksi. Outin opiskelun kautta tulee maaliskuussa kaksi lady-ryhmää lumikenkäilemään metsään. Eipä siis sen kummempaa, takassa on kovat tulet ja Susi-kissa makaa kalenterin päällä. 

Seuraava blogi 14.3.2018

Jussi Jaakkima

Ilola / Utsjoki