Hellemetsä.

Lintujen laulu on poissa, viimeisinä lopettivat toista pesintäänsä juhlistavat mustarastaat. Metsä on hiljainen, pölyinen ja kuuma. Vielä kuuluu läheiseltä suuremmalta järveltä ajoittain kuikan huutoa ja maalaistalojen piha-alueella tervapääskyjen kimeää ääntä. Niin, ne pääskyset joita on tänä päivänä kovin vähän. Täältäkin puuttuvat haarapääskyt täysin. Eilen näimme nuoren komean hiirihaukan tien varressa, lensi huojahdellen männyn oksalle. Kanalintuja on edellisiin kesiin verrattuna taas mukavasti; uskoisin, että niilläkin takana onnistuneet tuplapesinnät.

Helle ja kuumuus hidastavat elämää metsässä. Fyysiset hommat tekee aamulla varhain alta pois. Kissamme Susi loikoilee, sekä torkkuu päivät varjossa ja kierii välillä hiekassa. Toissapäivänä 10-vuotta täyttänyt Siiri- koira jaksaa juuri ja juuri aamukävelylle. Sitä saa maanitella ylipäätään lähtemään lenkille. Omalta osaltani aamulenkin kruunaa hyppy viilentävään järveen. Hirviä, peuroja, kauriita, supeja, jäniksiä, rusakoita tai ylipäätään mitään nisäkkäitä ei päiväsaikaan näy. Ne makoilevat nyt varjoissaan ja liikkuvat vain öisin.

Kuuma kesä on aiheuttanut myös sen, että sieniä ei juurikaan ole. Marjoja on jossain paikoittain. Kasvimaan sato on suhteellisen hyvä, vaikkakin toisen kasvimaan peittävät sinnikkäät ja mainiosti kasvavat runsaat rikkaruohomme. Mutta omenasadosta on tulossa erinomainen ja se on kiva homma metsän eläimille. Syksyllä taas kipataan omenakuormia eläinten ruokintapaikoille.

Kesälomalaisemme viettävät viimeisiä viikkojaan ja päiviään täällä. Itselläni jo hommat pitkälti keskittyy syksyyn ja tuleviin ryhmiin. Ensi viikolla alkavat maansiirtohommat metsässä ja sen jälkeen jatketaan hirsimestarin kanssa alkukesän kesken jääneitä töitä.

Tämä kesä jää mieleen kuumana ampiaiskesänä. Ampiasten pesiä on nyt mitä ihmeellisimmissä paikoissa mm. pallogrillin sisällä ja ne ovat äkäisiä kuin pirut. Iltaisin päärakennuksen terassilla alkaa erikoinen näytelmä. Lentomuurahaiset kömpivät esille ja lentoon. Samalla terassin ylle saapuu suurikokoisten sudenkorentojen armeija. Ne ahmivat ilmasta murkkuja ja väliin innoissaan törmäilevät toisiinsa.

Antaa helteen vaan jatkua!

Seuraava blogi 13.8.

Helleterveisin,

Jussi Jaakkima

Ilola / Utsjoki