Tove Jansson (v. 1914-2001) rakasti yli kaiken merta ja saaristoa, ja tietenkin myös synkkiä ja arvoituksellisia metsiä. Meren pauhu, aallot ja myrsky! Niiden keskellä hän tunsi olevansa elossa ja luovimmillaan. Tove oli aina haaveillut omasta majakkasaaresta. Jo lapsena hän päätti tulla majakanvartijaksi, sitten kun hän on vanha ja rikas.
Janssonin perheen yhteinen kesäpaikka sijaitsi 60-luvun alussa Bredskärin saarella Pellingin saaristossa Porvoon edustalla. Toven mielestä siellä alkoi vierailla liikaa ihmisiä, tuttuja ja puolituttuja. Tove oli kuuluisuus, joka veti puoleensa toimittajia ja muita vieraita. Hänestä alkoi tuntua, ettei työnteolle jäänyt saaressa tarpeeksi aikaa eikä rauhaa. Tovelle kaikki kaikessa oli työ ja toiseksi tärkein asia oli rakkaus. Toven vuonna 1947 tekemässä omassa ex libriksessä todettiin “Labora et amare”, työ ja rakkaus. Toven omaksi rakkaaksi ja elämänkumppaniksi oli edellisellä vuosikymmenellä löytynyt taidegraafikko ja opettaja Tuulikki Pietilä, joka sai Tovelta lempinimen Tooti.
Oli aika löytää oma Toven ja Tootin saari. Niinpä pariskunta suuntasi kohti tuttua Pellingin saaristoa sopivaa saarta etsimään. Käytyään muutamassa Tove ja Tooti päätyivät pienelle luotomaiselle Klovharun saarelle. He pystyttivät telttansa ja viipyivät sillä kertaa saarella viisi päivää. Viimeisestä hyvin myrskyisestä päivästä, Tove kirjoitti muistikirjaansa:
”Kuutosen myrsky, sadetta. Vene pelastettu juuri ja juuri. Meri on noidankattila, jyrinät kuin tykinlaukauksia. Teltta halkesi. Suurenmoisen kaunista.”
Tove kukkaseppeleuinnillaan. Hänellä oli tapana juhlistaa syntymäpäiväänsä 9.8. uimalla seppele päässä. Kuva: Moomin Characters.
Klovharun, Klovharu, Haru. Rakkaalla saarella on monta nimiä. Kuva: Visit Porvoo
Saariston likat, joiksi heitä hyväsydämisesti Pellingissä kutsuttiin, olivat löytäneet paikkansa. Saaren nimi Klovharu tarkoittaa ”haljennutta saarta”. Ja todellakin, sen keskellä kulki halkeama, matala rotko. Sinne saatiin pellinkiläinen mahonkivene Victoria suojaan. Olipa saarella laguunikin, samettilampi, kuin uimista varten tehty. Kooltaan Klovharu on reilut 6000 m2, eli jos se olisi neliö, saaren sivut olisivat n. 80 x 75 metriä.
Alkoi pienen mökin rakennustyöt, vaikka rakennuslupa-asia oli vielä kesken. Sitä ei nyt jääty odottelemaan. Mökin suunnitteli kuuluisa arkkitehtipariskunta Raili ja Reima Pietilä. Tämäkin projekti tehtiin tyylillä ja ammattitaitoisesti, kuten pariskunnalla oli tapana. Reima Pietilä oli Tootin veli. Rakennustöistä vastasivat kaksi paikallista kalastajaa Brunström ja Sjöblom. Ja likat olivat kaikessa mahdollisessa avuksi. Mökin tieltä räjäytettiin ensin 50 tonnia kiviainesta, joka levisi pitkin saarta. Noita kivenmurikoita Tovella oli tapana myöhemmin potkiskella, kun oli tarvetta purkaa vaikkapa työnteosta aiheutuvaa kiukkua. Hauska “yhteensattuma”, että myös Muumipeikolla on tapana potkiskella soraa ja vieritellä kiviä. Tove ja Tooti asustivat teltassa rakennusprojektin aikana, eikä teltasta luovuttu myöhemminkään. Sinne laitettiin matalat sängyt nukkumista varten ja teltasta tuli osa saaren kalustoa.
Pellinkiläistä veneveistotaitoa: Toven ja Tootin Victoria-vene. Victoria on limisaumainen mahonkivene. Sen pituus on 4,50 m ja leveys 1,64 m. Vene on nyt esillä Suomen Merimuseossa Kotkassa Merikeskus Vellamossa. Kuva: Per Olov Jansson, Moomin Characters.
Päähuoneita oli mökissä tasan yksi, ja jokaiseen ilmansuuntaan tehtiin ikkuna. Näin merta ja taivasta pystyi hyvin tarkkailla. Mökkiin tarvittiin vain työpöytä, kirjahylly, puuhella sekä orsi reikäleiville. Kellari oli pinta-alaltaan suurempi kuin mökin lattia-ala, ja erikoisuutena sinne tehtiin sauna. Toven äidille Hamille, taiteilija Signe Hammarsten-Janssonille, järjestettiin Klovharuun oma työtila. Saaressa ei ollut sähköä eikä juoksevaa vettä. Vesi kannettiin mantereelta ja kerättiin sadevedestä. Huussina toimi alkuaikana rantakallioon kiinnitetty teräsketju. Riukuvessalla mentiin. Mökki valmistui keväällä 1965. Elämänmeno Klovharussa haluttiin pitää alkeellisena, eikä minkään ylimääräisen asian annettu häiritä työntekoa.
Saareen saavuttiin aikaisin keväällä ja pois lähdettiin vasta mahdollisimman myöhään syksyllä. Joskus kävi niin, että taksivene ei voinut merenkäynnin takia rantautua. Silloin likat nostivat laukut päänlaelle ja uivat rantaan, sillä perille piti päästä. Toven rakastamaa myrskyä ja tuulen tuiverrusta saarella riitti, mutta myös kauniita kesäpäiviä. Tove kutsui saarta ”äkäiseksi pieneksi luodoksi”. Hän oli nyt löytänyt Tootin kanssa paikan, jossa he saivat rauhassa keskittyä työntekoon kuten taidegrafiikan tekemiseen, maalaamiseen ja kirjoittamiseen. Saaressa pilkottiin puita, uitiin, luettiin, kalastettiin, ruokittiin (ja myös ammuttiin) lokkeja ja tanssittiin luodolla. Rantaan ajautui kaikenlaista tavaroita, joista osa kuului luontoon ja osa ei. Niistä rakennettiin leijoja ja kuvaelmia kallionotkelmiin. Muumi-aiheisia kuvaelmia saaressa syntyi n. 141 kappaletta, Tooti arvioi.
Tooti ja Tove lukevat kynttilän valon ääressä. Mökissä oli ikkunat jokaiseen ilmansuuntaan. Kuva: Per-Olov Jansson, Moomin Characters.
Musta Psipsina-kissa oli tietenkin mukana ja sille nostettiin merestä kalaa. Psipsina-nimi tulee muuten kreikasta ja tarkoittaa pientä kissaa tai kissanpoikasta. Saaressa poltettiin tupakkaa ja otettiin snapsia, kun siltä tuntui. Tootilla oli tapana kantaa saaristossa puukkoa vyöllään ja joskus pistoolia kädessään, myyrien ja hyökkäävien lokkien varalta. Toven veljentytär Sophia Jansson on sanonut, että ”lämpimin ja ihanin muisto Tovesta liittyi juuri siihen, miten iloinen ja humoristinen hän oli Tootin kanssa Klovharun saarella”.
Taiteilijapariskunta vietti kesät Klovharussa aina vuoteen 1992 asti, eli lähes 30 vuotta. Ikä alkoi painaa ja saarella asumisesta tuli liian hankalaa. Myös merenkäynti alkoi pelottaa. Tove kirjoitti muistikirjaansa: ”Viimeisenä kesänä tapahtui anteeksiantamaton asia: minä rupesin pelkäämään merta”. Kun likat Tove ja Tooti kerran jättivät saarensa taakseen, he eivät sinne enää ikinä palanneet.
Tarina pistää ajattelemaan. Nyt kun taas saapuu kevät, on varmaan hyvä ajankohta miettiä, millaisella ”saarella” on itsestä hyvä elää. Mitä toivoisit ajautuvan rantaan ja, mitä siitä rakentaisit? Millaiset puuhailut ja työt tekevät onnelliseksi. Entä millainen on se tunnelma, joka saa vaikka tanssahtelemaan?
Kohti kesää!
Outi
Outi Pekkinen
o.pekkinen@gmail.com
puh. 040 568 8012
Kerromme ja kirjoitamme Jussin kanssa mielellään mielenkiintoisista matkailukohteista, ihmisistä ja ilmiöistä, joita kohtaamme. Råmossa Lodge sijaitsee Ilolan kylässä, Porvoossa, ja matka meiltä Pellinkiin taittuu n. 30 minuutissa esim. autolla Tirmon lossille, jolla ylitys Pellingin puolelle.
Tove lahjoitti vuonna 1995 Klovharun mökin Pellingin kotiseutuyhdistykselle. Klovharun saari kuuluu Österbyn ja Söderbyn kylien yhteismaihin, eikä se siis ollut Toven ja Tuutin omaisuutta. Itse en ole vielä päässyt vierailemaan Klovharun saarella. Olen saanut kunnian tutustua Tove Janssonin tuttuihin Pellingin saaristossa ja vieraillut muutamaan otteeseen Gustafssonin perheen pihapiirissä Pellingissä. Heiltähän Janssonin perhe vuokrasi ensimmäisen kesäpaikkansa ja perheet olivat läheisiä vuosikymmenien ajan. Olen myös saanut tutustua Pellingin Söderby-Bodenin mahtavaan henkilökuntaan kuten Gerda ja Erika Englundiin. Ehkä tänä vuonna saan mahdollisuuden astua Kluvharun saarelle.
Toven toteamus, kirjoitettu aikoinaan seinäpaperille Pelligissä. (Oma kuva)
Pellinkiä on mukava kierrellä pyöräillen. Mm. Söderby-Boden vuokraa kesäisin polkupyöriä. Matkaa Råmossa Lodgesta Porvoon Ilolasta Pellingin saaristoon on noin 30 minuuttia, ensin esim. autolla lossille ja siitä yli Pellinkiin.
Tässä käyttämiäni lähteitä:
1. Muumimaailma ja todellisuus. Tove Janssonin elämä kuvina. Teksti Petter Karlsson, Kuvatoimistus Bengt Wanselius. WSOY, painos 2014.
2. Tove Jansson. Tee työtä ja rakasta. Kirjoittanut Tuula Karjalainen. Tammi 2013.