Etsi kuvasta musta kissa.
Maalla kulminoituu syksyyn lukuisia minulle merkittäviä seikkoja. Sadonkorjuun aika; metsästä kerätään sieniä ja marjoja, sekä kaivetaan kasvimaan juurekset talteen. Tänä vuonna tuota persiljaa riittää, ensi vuonna ehkä hieman vähemmän. Näemmä kestää hyvin ensimmäiset pakkasyöt. Porkkanoista tuli valtavia, tomaatit eivät onnistuneet. Lähipelloilla syystyöt ovat päättyneet ja traktorien kotoisa ääni on tauonnut. Sato ja hintataso olivat maanviljelijöille heikkoja. Kova paikka, palkkaa ansaitseville vertauksena: mitä jos tulotaso putoaa yhtäkkiä puoleen ja kulut jäävät ennalleen. Ihailen jokaista maataan viljelevää henkilöä, totisesti. Nauran ääneen yleisönosaston kirjoituksia, joissa moititaan traktorien tuomaa savea teille. Jos näitä paikallisia maajusseja ei olisi, ei olisi myöskään kuvankauniita peltoaukeita ja söisimme tuontiviljasta tehtyä leipää. Maaseutua ei voi tuoda, leipää voi.
Aamulla pakkasta.
Olen maanrakentajan poika ja tottunut lapsuudessa työmaiden kovinkin rujoon maisemaan. Taloissa ja parisuhteissa ovat täysin samat lainalaisuudet. Kun on perusta kunnossa on sen päälle helpompi rakentaa. Me rakennettiin hirsimestari Tuuren kanssa reilun viikon aikana taas kaikenlaista, minä sekatyömiehenä (minulle arvostettu ammattinimike). Teimme suuren 22 henkilön pöydän terassille, toivon, ettei minun tarvitse täältä muuttaa hetkeen. Pöytä ei kyllä heti mahtuisi muuttoautoon, komea se kyllä on! Pidän siitä, että paikat ovat kunnossa. Väitän, että niin myös täällä on. Eilen poltin komeassa kokossa jätelautaa ja minulle aikanaan rakkaan ja nyt lahonneen puuveneen. Oli pirun komea kokko ja hieno loppu mahonkiselle Vikla-veneelle. Metalliosat kaivoin tuhkasta huolellisesti esille, niitä voidaan tarvita kaikenlaisissa paikoissa.
Aamuisen postilenkin varrelta.
Pidän tästä syksyn ajasta kyllä tosi paljon. Kirpeistä aamuista, pakkasöistä, takkatulen äänestä, muuttavista linnuista, hiljenevästä metsästä ja puista ilman lehtiä. Kohta alkaa hirvestys ja sitä kautta viikonloppujen agenda taas muuttuu. Toisaalta pidän siitä kun pääsee välillä kaupungin valoihin. Olimme viime viikolla Outin kanssa Helsingin keskustassa yötä. Nautin kun kävelimme käsikynkkää syksyisiä katuja Punavuoressa ja näimme elävää keskustaa. Minulle suuri nautinto on olla hotellin aulassa ja katsoa kadun vilinää (tämä siis Bulevardin Indigossa). Kaverini Janne aikoinaan opetti minua ja sanoi, että vahvin elämän maku on hotellien aulabaarissa. Olen Janne ihan samaa mieltä!
On taas takkatulen aika.
Tänään laitettiin taas lisää palveluita Råmossan sivuille tyttäreni kanssa. Uutuuksina työhyvinvointipäivä ja pikkujoulukokous. Käypä tsekkaammassa ja varaa! Isäntä hoitaa loput.
Ja loppuun Utsjoen kuulumisia. Vallen Lomakylän hotellimme valmistuu joulukuun alussa. Ravintolamme on päivittäin auki. Kaverini Inkku miehineen lähtee ylös sunnuntaina ja valokuvaajaystäväni Markku juuri palasi sieltä. Minulla on taasen sinne kova kaipuu, mitä sitä salaamaan.
Uusi kirjani "Kohtaaminen Jäämeren rannalla" jäsentyy ja etenee. Hienoin on se hetki kun aloittaa ensimmäisen sivun kirjoittamisen. Kohta on se hetki.
Jussi Jaakkima
Ilola - Utsjoki