Pohjoisessa vuosi jaetaan kahdeksaan vuodenaikaan. Tänään alkoi kevättalvi ja talvenselkä on taittunut. Metsässä se tarkoittaa käsittämättömän jäisiä polkuja ja teitä. Koiraa ulkoilutan lumikengillä edelleen ja muuten kävelen piha-alueella kuin hidastetussa filmissä. Toivon hartaasti, että luvattu lumisade jämähtää jäähän ja ei aiheuta tappoliukasta pääkallokeliä. Nyt jo pelkkä takkapuiden haku pihan perältä on suoritus.

Kevään tulon aistii monin eri tavoin. Varikset aloittavat soidinpuuhiansa, tiaiset helisyttävät lauluaan ja palokärjet tuntuvat täyttävän ilmatilan. Kohta kuuset käyvät pudotamaan neulasensa mustaamaan hanget. Eniten odotan mustarastaan huilumaista laulua, se on taidokasta ja syvän kaunista. Se tuo joka kerta alussa mieleen, kun tein vuonna 1993 Oxfordissa erään proffan kotona erästä lopputenttiä. Istuin yksin herran kirjastossa kirjoittamassa kokeen vastauksia ja ikkunan takana lauloi sydämensä kyllyydestä mustarastas, Black bird. Välillä ajatukset menivät pois kokeesta ja keskityin kuunteluun. Onneksi proffalla ei ollut kiire mihinkään. Sain siitä tentistä ihan hyvän arvosanan, kiitos rauhallisen työskentelysijan.

Visit Finlandin valitsema Råmossan tähtituote on "Nature by senses", "Aistien luonnossa". Juuri nyt se tarkoittaa sinitiaisen hennon laulun kuulemista, pystyssä pysymistä polulla, lauhan plussakelin jyrkkää muutosta pakkaspäiviin, ilta-auringon kajoa männyissä ja sulavan maan tuoksua. En vaihtaisi maaliskuuta mihinkään muuhun kuuhun, kevät on tuloillaan ja talvi vielä välillä kolkuttelee ovelle.

Viime päivät ovat menneet mm. EA-koulutuksessa, tarjouksien tekemisessä ja valmistautumisessa Berliinin matkamessuille. Talonvahti on sovittu, esitteet painossa ja uusi matkalukku (liimattu perinteen mukaan Utsjoki tarra kylkeen) hankittu. Jännää mennä uuteen kaupunkiin ja taas hommaan mitä ei ole koskaan aiemmin tehnyt. Näillä epämukavuusalueilla on nyt ollut vaan mentävä ja se on itse asiassa ihan pirun kivaa! Keväälle ja alkukesälle pukkaa nyt kaikenlaisia vierailijaryhmiä ja kokouksia. Sana on käynyt kiirimään. On erityisen antoisaa nähdä, että oma visio ja työ kantaa nyt asteittain hedelmää. Korvaamaton on se apu omalta lähipiiriltäni, että tähän on päästy. Tätä työtä en vaihda ja potkuja en voi saada. Ja työpaikkakin on aika lähellä, tässä talossa metsän keskellä.

Huomenna saapuu valokuvaajaystäväni Markku ottamaan lisää laatukuvia Saksan messuja varten. Välineet ovat parasta A-luokkaa. Illalla käydään kaupungilla syömässä, Porvoossa saa laadukasta ruokaa ja on paljon vaihtoehtoja. Vaikkakin ehdoton kantapaikkani on Deli vanhassa kaupungissa, huomenna kokeillaan jotain muuta, vaikka Sinne Taidetehtaalla? Taidetehdas on työni kautta perin tuttu paikka.

Juuri nyt tuli Susi kissa vaihteeksi sisälle, takkamuuri hohkaa lämpöään ja koira käy kuorsaamaan. Tänään on kokoustettu hallitushommissa Taidetehtaalla, kommunikoitu Utsjoen kirjailijakaverini kanssa, käyty läpi tarjouksia ja sovittu jatkosta, soitettu Unkariin luottoeräopas Danille ja hoidettu kirjoituspöytähommia. Niin ja kuunneltu, sekä aistittu kevättä. Punatulkkupariskunta kävi pihapuussa, en muista milloin olisin niitä viimeksi täällä nähnyt. Niin ja maanantaina pidettiin seuran päätösjahti jänisjahdin merkeissä. Ei saalista, mutta jälleen oikein kiva pakkaspäivän kokemus. On aina nautinnollista kuunnella koiran ajohaukkua. Ilveksiä liikkuu Ilolassa ja myös tässä ihan talon lähettyvillä. Ilves on mielestäni Suomen kaunein peto ja se pyydystää mm. Suomen luontoon kuulumattomia Supikoiria. Täällä Ilves saa liikkua rauhassa, tuo komea kissapeto.

Jussi Jaakkima

Utsjoki / Ilola