Råmossan päärakennuksen päälämmitysmuoto on suurikokoinen varaava takka. Takka on Hartolalaisen Olavi Laakson muuraama. Kun taloa aikanaan rakennettiin ja olin käymässä työmaalla, kysyi Olavi minulta milloin saisi arkkitehdin piirustuksen takasta. Esitin vastakysymyksenä, että kuinka monta takkaa on Olavi muurannut. Olavi vastasi, että sadassa takassa hän lopetti laskemisen. No tuumasin, että jospa hän rakentaisi nyt parhaan takkansa urallaan ja suurimman mitä tupaan saisi. Takasta tuli pirun hyvä ja suurikokoinen, ilman piirustuksia. Koska rakennusta asutaan ympärivuoden, kuluu puuta paljon. Lisäksi on tietysti sauna Misan kiukaalla.
Olen tarkka poltettavasta puusta. Ei saa olla tunnetta, että puuta pitää säästellä ja puun pitää olla riittävän kuivaa. Olen suuri sekapuun ystävä. Mikäli polttaa vain koivua aiheuttaa se hankaluuksia. Koivu on loistava polttopuu, muttei yksistään. Pelkkä koivun polttaminen aiheuttaa takkaan liian kovan kuumuuden ja lisäksi tuohi nokeaa paikat. Suosikkipuuni on pystyyn kuivannut kuusi. Se syttyy helposti, ei pahasti räisky ja lämmittää sopivasti. Myös leppä on mainio lajike, erityisesti saunan lämmittämiseen.
Olen tämän viikon urakoinut koivuhalkojen kanssa. Puuliiterimme on aivan täynnä pystyynkuivunutta kuusta, liiterin täyttivät poika, tytär ja sotilas. Ikinä ei ole ollut niin täynnä puuta. Ulkona oli odottamassa vielä valtaisa kasa koivua, mikä odotti pinoajaansa eli minua. Tänään sain urakan valmiiksi ja nyt ovat koivuhalot pinoissa. Seinän vieret eivät riittäneet ja otin avuksi kuormalavat, joiden päälle puuta pinosin. En kylläkään läheskään yhtä kauniisiin ja siisteihin pinoihin kuin tätini tekee tuossa Masalammen rannalla. Hänelle puutyöt ovat taidetta ja sydämen asia. Puut ovat taiten ja huolellisesti asetetut. Omat kasani ovat miehen ronskia käsialaa, mutta kuivunevat noinkin. Pressuja vihaan ja niitä hävitän järjestelmällisesti. Onneksi varastossa on vanhaa kattopeltiä, mistä teen kasalleni katon talveksi.
Mikä halkohommissa viehättää? Isäni Erkki aikanaan vietti tuntikausia pöllejä kirveellä hakaten haloiksi ja sen jälkeen pinosi niistä siistit pinot Suvisaariston saunan taakse. Erkki oli taitava kirveen kanssa ja nautti fyysisestä työstä. Muistan kun hänelle tehtiin sydämen ohitusleikkaus ja lääkäri määräsi kesäksi sairaslomaa. Erkki kysyi saako tehdä halkoja. Lääkäri sanoi, ettei saa nostaa mitään painavaa seisaallaan maasta. Kerran ihmettelin mitä saunan takana tapahtuu, kun isäni oli polvillaan maassa. Teki mokoma halkoja polvillaan ja ojenteli niitä pinoon. Kertoi, ettei nostanut mitään painavaa seisaallaan, ainoastaan polvillaan tässä puuhailee. Isäni parantui oikein hyvin, oli muutama metalliväkänen rintalastasta kyllä halkohommista irronnut, ei haitannut pahasti miestä.
Itse en niinkään halo halkoja, se tehdään koneella. Kerralla reippaat 30 kuutiota halkoja ja sen jälkeen jälkityöt eli kuivaaminen ja pinoaminen. Nautin siitä, kun kirpeänä talviaamuna tekee ensimmäiset tulet takkaan. Takankylki on edellisen päivän lämmittämisestä vielä lämmin ja takka käy vetämään samantien hyvin. Tulen lämpö eroaa muista lämmitysmuodoista, se on pehmeää ja tuntuu hyvältä. Takka tuo kodikkuutta, lämpöä ja valoa. Taidan sytyttää huomenna ensimmäiset tulet takkaan kesän jälkeen!
Tämä viikko on mennyt puuhommien lisäksi luentohommissa. Olen pitänyt kaksi luentoa, joista toinen englanniksi Haaga-Helian Porvoon koulussa. Tekee itselleen hyvää mennä epämukavuusalueelle ja puhua Suomalaisista luontoelämyksistä keskieurooppalaisille nuorille aikuisille. Eilen olin puhumassa Mäntsälässä Rotary klubilla, miellyttävä tilaisuus ja tuttua seutua vanhoista hommista. Juuri nyt sataa ja huomenna isketään metsästyskaverini kanssa muutama sata kiloa hernettä säkkeihin riistaruokintaa varten.
Vinkkinä hyvä kirja, Perinnemestarin Klapikirja, kirjoittanut Hannu Rinne, WSOY. Juteltiin eilen eräopas Juhan kanssa, että milloin pitää polttopuut kaataa. Vastaus on kirjassa, "kun aurinko alkaa lämmittää kylmän sydäntalven jälkeen".
Jussi Jaakkima
Ilola/Utsjoki